Mietitkö sinä koskaan alati lämpeneviä talvia tai entistä kuumempia kesiä? Minä ainakin mietin. Eikä ole yksi eikä kaksi hetkeä, kun olen miettinyt miten hurjaa se on. Maapallon ilmastolla on aina ollut ja tulee olemaan sen oma luonnollinen kiertokulku, jossa kylmät ja kuumat ajanjaksot vaihtelevat. Mutta viime vuosina, vuosikymmeninä on tapahtunut jotain aivan poikkeuksellista. Ilmakehä lämpenee entisestään, vaikka kuinka on vähennetty päästöjä ilmakehään. Olen pohtinut tätä ilmiötä viime aikoina todella paljon.

Kiertotalouteen on viime vuosina kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Ainakin sanallisessa muodossa. Suomi maksaa vuosittain EU:lle 90 milj. € kierrättämättömästä pakkausmuovijätteestä ja samaan aikaan kiertotaloushankkeisiin on vaikea saada julkista rahoitusta.

On tehty tekoja ja säädöksiä, joilla on saatu ihmisen aiheuttamat ilmakehän päästöt vähenemään, Suomessa jo 1970 -luvun tasolle. Joskus se oli ainoa tavoite, mutta niitä on tullut lisää. Kiertotalouteen on viime vuosina kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Ainakin sanallisessa muodossa. Osallistuin alkuvuonna 2026 PacTech, FoodTec & PlastExpo Nordic -tapahtumaan. Siellä kuuntelin entisen Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtajan Vesa Kärhän puheenvuoroa, jossa hän kertoi olevan vaikeaa saada julkista rahoitusta kiertotaloushankkeisiin. Siis, että mitä? Samaan aikaan, kun valtamediassa ja valtionhallinnossa puhutaan kiertotaloudesta ja jätteen määrän vähentämisestä, niin samaan aikaan kiertotaloushankkeille on vaikea saada julkista rahoitusta. Ei vaikuta kovin pitkäkantoiselta systeemiltä. Etenkään, kun Suomi maksaa joka vuosi EU:lle 90 milj. € kierrättämättömästä muovijätteestä. Kestämätöntä, eikö vain?

Samaan aikaan olen lukenut erinäisiä artikkeleita siitä, kun hiljattain valmistuneissa tutkimuksissa on löydetty jo sadevedestä mikromuovia. Luonto on oikeasti kriisissä, ei riitä mikään ilmastokriisi. Ja, kun puhutaan ilmastokriisistä, sen tulisi käsittää kaikki luonnon osa-alueet: ilma, maa ja vesi. Tästä yhtälöstä on jäänyt vesi puuttumaan. Meidän pitää alkaa puhumaan luontokriisistä ja yksi vaikuttavimpia asioita on kohdistaa ympäristötekoja vesiluontoon, joka on suorassa yhteydessä maailman meriin. Meret ovat maapallon ilmastoa säätelevä pääelin, ja sen sietokyky on tullut jo täyteen. En ole meribiologi tai biologi, mutta se tieto mitä minulla on vesistöistä, ja edelleen tulee vastaan tieto siitä, että meret sitovat hiilidioksidia (CO2), on mielestäni aivan suora vastaus ilmakehän ilmasto-ongelmaan. Kun meri ei ole enää kyennyt sitomaan CO2 ilmakehästä, on sen määrä alkanut nousta ilmakehässä, puhumattakaan metaanipäästöistä. Metaani (CH4) on 80% pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Metaanikaasua syntyy valtavat määrät kehittyvien maiden maakaatopaikoilta. Näiden kaatopaikkojen hapettomissa olosuhteissa muodostuu ympäristölle ja eliöille haitallisia kaasuja, jotka pääsevät haihtumaan suoraan ilmakehään. Mielestäni tämä kertoo sen, että metaanipäästöissäkin on paljon suurempi ongelma taustalla kuin maatalous.

Mitä voimme tehdä?

Nyt on korkea aika kääntää kelloja taakse päin. Ei vain tuntia vaan satoja tuhansia. Palata aikaan, jolloin tuotteet kulutettiin loppuun. Jotain korjattiin, kunnes oli aika luopua. Voimme palata tähän aikaan ja luoda kestävämpää tulevaisuutta niin lapsillemme kuin ympäristölle. Meille sataa jo muovia taivaalta. Minusta oli hurja lukea tästä ilmiöstä. Mitä ajatuksia se herättää sinussa? Voimmeko palata vanhaan aikaan, uusin keinoin? Minun mielestä voimme.